?

Log in

No account? Create an account

nervi · craniale


- ja muuta aivoasiaa

Merkinnät · Arkisto · Kaverit · Käyttäjätiedot

* * *
Seitsemäs aivohermo, eli kasvohermo, hermottaa kasvojen miimisiä lihaksia ja tuo makuinformaatioita osasta kielen makunystyistä. Kasvohermon haarat vastaavat myös osittain sylkirauhasten hermotuksesta.

Kasvohermo on ihmisen useimmin vaurioituva aivohermo. Vaurio on usein vain toispuoleinen, jolloin toinen puoli kasvojen ilmelihaksista halvaantuu. Koska seitsemäs aivohermo ei tuo sensorista informaatiota kasvojen iholta, tuntoaisti toimii näissä halvauksissa normaalisti.

Keskushermoston tasolla seitsemännen aivohermon soomat sijaitsevat tumakkeissa valkoisen aineen ympäröimänä aivojen eri osissa.

Seitsemäs aivohermo on motorinen ja sensorinen sekä toimii sylkirauhasten parasympaattisena hermona.

Kasvohermo toimii siltana aivoista lähtevän kasvojen motoristen käskyjen ja ilmeiden välillä. Ilmeiden merkitystä kasvokkain tapahtuvassa kommunikoinnissa ei liene tässä tarpeen selvittää - ne usein puhuvat enemmän kuin itse keskustelussa lentävät sanat. Mainittava on vielä, että jos keskustelukumppanin ilme kertoo toista kuin hänen sanansa, luotamme silloin useimmiten ilmeisiin.

Ilmeet ovat itseilmaisua pelkistettynä. Ilmaisu rakentaa pelkkää biologiaa paljon suuremman kokonaisuuden, jossa vastaanottaja on viestin kannalta yhtä merkittävä kuin lähettäjä.

On luonnollista, että ihmiset suhtautuvat viesteihin eri tavoin. Suhtautumisen vaihtelevuus ja skaala kuitenkin ovat lähes yli-inhimillisiä. Lähettäjän kannalta samanlainen viesti saa aivan eri sisällön eri vastaanottajilla. Tässä virtaavien viestien purossa ilmeet rakentavat usein tiedostamattoman - muttu silti merkitykseltään massiivisen - kontekstin, johon vertaamme viestin sisältöä.
* * *
Kuudes aivohermo, eli loitontajahermo, vastaa motoristen käskyjen kuljettamisen yhteen silmän lihakseen, eli loitontamisesta vastaavaan musculus rectus lateralis bulbiin. Loitontajahermon soomat sijaitsevat aivorungossa, lähellä muita silmän motorisiin toimintoihin erikoistuneita aivohermojen soomia.

Loitontajahermo on motorinen.

Kuudennen aivohermon vauriossa tietyt silmänliikkeet muuttuvat mahdottomiksi, koska kokonainen lihas lakkaa reagoimasta aivojen käskyihin. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tällaisen vaurion kärsineen ihmisen ilmeitä tulkitsisi. Suuri osa ihmisten mielialan tulkinnasta tapahtuu tietoisesti ja tiedostomattomasti ihmisen silmien liikkeitä seuraamalla, koska näytämme tahattomasti tunteemme erityisesti silmillä.

Miksi evoluutio on johtanut tällaiseen tilanteeseen?
* * *
Kolmoishermo on järjestyksessä viides aivohermo. Se on kasvon ihon tuntohermo ja puremalihasten liikehermo. Viides aivohermo on kolmihaarainen ja ihmisen suurin aivohermo. Päälaen ja otsan tuntoinformaatiota tuo sen silmähermoksi (nervus ophtalmicus) nimetty haara. Yläleukahermo (nervus maxillaris) kostuu yläleuan alueelta tulevista afferenteista hermoista, ja alaleukahermo (nervus mandibularis) alaleuan alueelta tulevista.

Luonteeltaan ja osittain anatomisestikin kolmoishermo muistuttaa hyvin paljon selkäydinhermoja, jotka vastaavat loppukehon tuntoaistimusten ja lihaskäskyjen kuljettamisesta keskushermostoston ja ääreishermoston välillä. Viidennen aivohermon kuljettamat impulssit risteävät (selkäydinhermojen tapaan) kehon puolelta toiselle, joten vasen aivopuolisko käsittelee kasvojen oikean puolen motorisen ja sensorisen tiedon, ja toisinpäin.

Puremalihasten tarvitsemat motoriset käskyt tulevat kolmoishermon alaleukahermohaaraa pitkin, joten se on sekä sensorinen että motorinen. Kaksi muuta haaraa ovat puhtaasti sensorisia.

Viidennen aivohermon merkityksen sensorisena tienä kasvoilta aivoihin ymmärtää, kun tutkitaan isoaivokuorta. Kolmoishermon aisti-informaatio kulkeutuu aivojen primaariselle somatosensoriselle korteksille, jossa koko keho on edustettuna omina alueinaan. Tunnon herkkyys tietyllä alueella on verrannollinen sen "edustusalueen" kokoon edellä mainitussa aivojen osassa. Kasvoilla on kämmenien ohella ihmiskehon tarkin tuntoaisti, joten merkittävä osa koko aisti-informaation käsittelykapasiteetista on ohjattu kasvojen tuntoaistimuksiin.

Kasvojen tarkan tuntoaistin takia pienikin sively aiheuttaa voimakkaita tuntemuksia, jotka voivat edelleen aiheuttaa mielihyvän tunteen, jos hetki sallii. Yleensäkin aisti-informaation tulkintaan vaikuttaa lähes ärsykettä enemmän hetki, joka heijastuu mielentilaan. Oikeissa olosuhteissa lähes mikä tahansa sensorinen impulssi aiheuttaa esimerkiksi mielihyvää tuottavan neuraalisen ja humoraalisen vasteen.

Sama on luonnollisesti havaittavissa myös psyykkisellä puolella. Tietyssä tilanteessa ystävän heitto tuntuu huvittavalta, vaikka toisessa hetkessä se tuntuisi loukkaavalta. Kaikki riippuu hetkestä.
* * *
Neljäs aivohermo, eli telahermo, hermottaa yhtä silmänliikuttajalihasta. Telahermon sooma sijaitsee keskiaivoissa, heti silmän liikehermon sooman alapuolella.

Neljäs aivohermo on efferentti ja motorinen.

Olen huomannut, että monen asian merkittävyyden ymmärtää vasta sen menetettyään. Joidenkin asioiden upeuden ymmärtää vasta sen kokiessaan.

* * *
Silmän liikehermo on kolmas aivohermo. Nimensä mukaan se hermottaa neljää silmänliikuttajalihasta ja yläluomen kohottajalihasta. Kolmannen aivohermon soomat ovat sijoittuneet keskiaivojen eri tumakkeisiin.

Silmän liikehermon aksoneita kulkeutuu myös pupillin supistamiseen osallistuviin lihaksiin hermo-lihasliitoksella, mikä mahdollistaa kyseisen aivohermon vaurion testaamisen hyvin yksinkertaisella toimenpiteellä. Kaikista lääkärisarjoista tuttu pikkutaskulampulla potilaan silmien ärsyttäminen aiheuttaa - tai pitäisi aiheuttaa - refleksin, ja pupillit supistuvat.

Koska pupillin supistuminen ei ole tahdonalainen motorinen toiminto, se tarvitsee ei-somaattista hermotusta, mikä merkitsee kolmannen aivohermon olevan myös silmän parasympaattinen hermo, motorisen lisäksi.

Silmän lihakset ovat ihmisen tarkimpia, mikä korostuu erityisesti myös telahermon ja loitontajahermon kohdalla. Tämä johtuu solutasolla siitä, että silmissä motoriset yksiköt ovat pieniä, eli yksi aksoni on liittyneenä vain muutamiin hermosyihin. Pikkutarkat silmänliikkeet ovat helppoja ja jopa tällä hetkellä käytössäsi, kun seuraat silmilläsi tätä riviä.

Yleisestikin ihmiselimistössä myös hienovaraisilla liikkeillä on sijansa. Hyvin pienet kosketukset aiheuttavat oikeassa tilanteessa mielihyvää, vaikkei hyväily osuisikaan varsinaisille erogeenisille alueille. Korostuneinta liikkeiden hienovaraisuus on kuvataitelijoille, jotka seuraavat silmillään kuvattavaa kohdetta tarkasti ja siirtävät impressionsa pieneillä käsiliikkeillä kankaalle. Eikö ole ihmeellistä, että jotakin niin suurta, kuten esimerkiksi Rembrandtin Yövartio, on pohjimmiltaan hienovaraisen motorisen toiminnan tuotetta?

Tunne-elämässä pienet ailahdukset kaatavat muureja ja synnyttävät uutta elämää. Vaikka kaksi päivää ovatkin toiminnallisesti samanlaiset, saattavat niiden pienetkin erot aiheuttaa valtavia eroja siihen, miten koemme päivän. Tunteet amplifikoivat pienen tuulahduksen hirmumyrskyksi. Yliromanttista päivää saattaa seurata nihkeä ja vaivalloinen päivä, vaikka mitään suurta syytä tälle ei voidakaan esittää. Taustalla on jotain niin pientä ja hienovaraista, etteivät edes tarkat silmämme sitä pysty havaitsemaan. Jokin on kuitenkin aina liikkunut.
* * *
* * *
Näköhermo, eli toinen aivohermo, koostuu silmänpohjan gangliosolujen aksoneista. Näköhermo lähtee näköhermon nystystä, ja puolet radasta risteää näköhermoristissä talamuksessa. Talamuksessa gangliosolut synapsoivat radan seuraavien neuronien kanssa, jotka vievät näköinformaation primaariselle visuaaliselle korteksille aivojen takaraivolohkoon.

Huomattava määrä näköinformaatiosta muokkaantuu ennen sen saapumista aivojen primaariselle näköalueelle. Informaation karsimista tapahtuu jo silmien 200 miljoonan tappi- ja sauvasolujen kohdalla, sillä valoherkiltä soluilta kerätty tieto vaihtelee niihin synapsoivien bipolaari- ja gangliosolujen järjestäytymisen mukaan. Näköaistimus muokkaantuu myös näköradan matkalla esimerkiksi talamuksessa.

Näköhermo on sensorinen.

Näköaistia sanotaan syystä ihmisen tärkeimmäksi aistiksi. Vaikka ihmissilmä häviää erotuskyvyssä muun muassa haukalle, on ihmisen näkökyky eläinkunnan kärkiluokkaa. Ihmiset saavat valtavasti tietoa silmien kautta, ja saatu tieto vaikuttaa merkittävästi päätöksentekoon. Pienikin vilahdus mahdollisesta vaarasta käynnistää ihmisen taistele tai pakene -tilan, ja yksilön elimistö valmistautuu luolamiesmäisesti kohtaamaan vaaran tai pakenemaan siltä.

Osa ihmisistä on visuaalisia ajattelijoita. Ajatukset eivät liiku aivoissa sanoina, vaan ajatuskuvina. Tämän tyyppinen ajattelutapa on tärkeää esimerkiksi suunnistajalle, jonka tulee pitää reitti ja kartta mielessään suunnistaessaan seuraavalle rastille. (Ihmis)Suunnistaja tekee siis "motoriset päätökset" näköinformaation ja sen kaltaisen informaation avulla.

Näköinformaatio tarjoaa päätöksenteolle pohjan ja ajattelu tavan. Miksi kuitenkin ihmisten päätöksenteko on hyvinkin vaihtelevaa näköinformaation ja ajattelutavan pysyessä lähes samoina? Ilmeisiä tekijöitä ovat muiden muassa motivaatio ja yksilöllinen ongelmanratkaisukyky.

Päätöksenteon erilaisuus näkyy ihmisen päättäväisyydessä ja määrätietoisuudessa. Olen itse hyvinkin määrätietoinen ihminen, jos haluan olla. Totesin viime syyskuussa haluavani lääkäriksi. Luin lähes orjallisesti kahdeksan kuukautta valintakokeeseen. Totesin tänään haluavani nähdä minulle tärkeän ihmisen. Lähdin välittömästi pyöräilemään yli 20 kilometrin matkaa. Jos totean saavuttamattomissakin olevan päämäärän olevan merkittävä minulle, muutun tavallisesta laiskottelijasta suorittajaksi välittömästi. Jos kuulen, että tavoite on harmaan kiven sisässä, lähden välittömästi porautumaan sen läpi.

Kun toteutan päätöstäni, ensin käytän kaiken fyysisen voimani, sitten kuljen eteenpäin adrenaliinin voimin. Lopulta on jäljellä enää tahdonvoima, jolla pääseekin sitten kaikkein pisimmälle. Ajattelutapaa ei tule sekoittaa amerikkalaiseen mahdollisuuksiin uskomiseen, vaan kyseessä on malli, jossa edetään kohti päämäärää sokeasti - mutta silti ehdottomasti silmät auki.
* * *
Hajuhermo, eli ensimmäinen aivohermo, kulkee nielun katossa olevan hajuepiteelin reseptorisolujen aksoneissa seulaluun läpi hajukäämiin. Täältä hajurataa pitkin informaatio kulkeutuu ympäri aivojen limbistä järjestelmää.

Hajurata on poikkeava kahdella tapaa. Ensinnäkin hajuradan neuronit eivät synapsoi talamuksessa. Toinen on tästä faktasta loogista jatkumaa: hajuradassa on vain kaksi peräkkäistä neuronia.

Ensimmäinen aivohermo on sensorinen.

Ihminen on utelias eläin. Toiset ihmiseläimet ovat uteliaampia kuin toiset. Uteliaisuus saa ihmisen tekemään ihmeellisiä asioita, joiden motiivien ymmärtämiseksi on tunnettava yksilön keräämä sensorinen informaatio. Toimintamme on loppuen lopuksi pystyttävä selittämään 'jollakin'.

Hajuaistimme on heikko, mutta tarkka. Ihminen tunnistaa jopa 10 000 erilaista hajua, jotka koostuvat noin tuhannesta perushajusta. Jokaista perushajua koodaa oma geeninsä.

Hajuinformaation levitessä pitkin limbistä järjestelmää ihminen luo hajuilla pohjan tunne-elämälleen. Kuitenkin tunteet ovat jotain aivan muuta kuin hajuja tai sensorista informaatiota. Toisaalta fakta kuitenkin on, että hajut ovat välittömimpiä tunteiden aiheuttajia. Naisten hajuvesien tuoksut saavat miesyksilöt menettämään rationaalisen ajattelunsa. Haiseva kaatopaikka tuhoaa kiihkeimmänkin romantikon. Onko tämä sitä 'jotakin', jolla voimme selittää ihmisen toimintaa tunteiden kannalta?

Tuoksujen laukaisevat tunne-elämykset ovat luonteeltaan välittömiä - tässä hetkessä olevia. Koemme päivittäin lukuisia hetkiä, jolloin tunteet luovat tietyn jatkumon. Voimme todeta tietyn jatkumon perusteella olevamme onnellisia, surullisia tai kenties uteliaita. Jatkumoon saattaa sisältyä riitasointuja - tuskaa keskellä iloa, mutta pystymme silti määrittämään mielialamme hämmästyttävän tarkasti.

Olen havainnut tunteissa mielenkiintoisen puolen. Tunteita ei voi hallita. Tunteiden näkyminen tai toteutuminen tosin vaatii aktiivista tai passiivista toimintaa, jonka hallitseminen on somaattisen hermoston hallinnassa. Ainoa tapa vaikuttaa tunteisiin on manipuloida niitä jotenkin tai torjua niiden tiedostamista, mutta tämä ei ole tunteiden itsensä hallintaa, vaan tietoisuuden hallintaa.

Syvimmistä tunteista puhuminen sanoin on usein mahdotonta - peilikuva jostakin, jonka voi vaan "haistaa".
* * *